Huumeseula, tuo elämäni epätyydyttävin vessakäynti

Kaikkien äitien opetukset vilahtivat silmissäni: jos jää auton alle, pitää varmistaa että on ehjät ja kauniit alusvaatteet, kun lääkärit ja hoitajatkin sitten näkevät. Nyt se oli myöhäistä.

Onneksi olen synnyttänyt pari kertaa: lapset ja kaikki niihin liittyvä ovat totuttaneet ihmisen ajoittaiseen yksityisyydestä tinkimiseen. Sain tänään aikuisseuraa vessaan, koska eräiden tutkimusten aluksi minulle tehdään poissulkumielessä huumetestit. (Ihan loogista: ennen kuin outous voidaan diagnosoida, on katsottava, mitä ihminen on vetänyt...) Huumeseulan pointtihan on virtsanäytteen antaminen valvotusti, jotta näytettä ei voida manipuloida. Huslabin mukaan tulosta ei silti pidä "ilman varmistusmäärityksiä käyttää päätöksentekoon, jolla voi olla sosiaalisia, taloudellisia tai juridisia vaikutuksia potilaalle". Pissin lämpötilakin mitattiin väriä vaihtavalla tarralla purkin kyljessä. Lisäksi tutkitaan laimeus ja ominaispaino ja mitä vielä.

Googlailin aika paljon etukäteen, koska ymmärrettävästi hiukan jännitti. Tuleeko vessaan asti ihminen vai onko se vain ikkunan takana? Pahempaa: näytteenantovessa oli vuorattu peileillä ja puoliläpäisevällä lasilla JA escortteja oli kaksi. Toinen oli jonkinlainen oppilas (häiritsevän hyvännäköinen mies ja vasenkätinenkin vielä, keräilen niitä), jota tädimpi koulutti. Ja mitä minä teen kun hermostun: heitän yhä huononevia vitsejä. ("Onko sulla kilpirauhaslääkitystä?" "Ei, mutta katsoin eilen kilpikonnavideoita, vaikuttaako se?") Tänään niitä tuli aikamoista tykitystä. Olin kuin nahkakantinen pick-up artistien opaskirja. (Lukematta otaksun, että niissä käsketään hämmentää saalis laskettelemalla ääneen jokainen salama-assosiaatio.)

Sanoinko jo että toinen käsi piti pitää näkyvillä koko ajan? Minä istuin siinä hemmetin pöntöllä sarkastisesti mulkoillen molemmat kädet ilmassa (koska kuka voi pissiä käskystä ja tuijotettuna, tai siis oletan että tuijotettuna sen lasin takaa), syönti- ja vessakieltojen noudattamisesta heikkona ja arvokkuuteni rippeistä kiinni pitäen. 

Kun homma oli ns. purkissa, vanhempi hoitaja sanoi yllättävästi: "Nyt vaihdetaan vuoroja!" "Nyt TE pissitte", minulta lipsahti. Mutta ei, minun piti valvoa näyteputkien sinetöimistä ja kirjaamista. Silmämääräinen inspektoiminenkaan ei riittänyt, ei! Täytyi oikein ottaa taskulämpimät putket käteen ja todeta, että kyllä, samat sinettitarrojen numerot ovat ehkä, kylläpä kyllä, saanko jo pirulauta sen henkkarini takaisin.

Nyt sitten ei muuta kuin pelkäämään, että niissä testeissä kuitenkin mystisesti näkyisi jotain ja sillä jotenkin olisi kuitenkin minulle "sosiaalisia, taloudellisia tai juridisia vaikutuksia". Alkusyksyinen lihasrelaksantti? Eilinen kohtuuton määrä hyvin onnistunutta pullataikinaa? Kaikki sisälläni kytevä hiljainen epätoivo?