lauantai 22. huhtikuuta 2017

L'esprit de l'escalier

Argumentoin tänään seurassa, että pimppi on rivo sana, joten en opeta sitä lapsilleni. (Sen sijaan neutraali ja kiva sana minun mielestäni on esimerkiksi pilde.) 

Ja tietenkään en osannut muotoilla ajatustani kunnolla, vaikka se on ollut mielen pohjalla on jo monta vuotta. Koska olen parhaimmillani kun paikalla on 0 - 1 muuta ihmistä, sain ajateltua loppuun vasta liian myöhään. Sitten intersektionaalinen feminismi riensi hätiin tarjoten minulle käsitteen: kulttuurinen omiminen. Ehkä paras termi, jonka olen oppinut viime tai toissa vuonna!

Kulttuurisesta omimisesta puhutaan, kun vallassa oleva ihmisryhmä nappailee alistetun ihmisryhmän kulttuurista itselleen sopivia palasia, leikittelee niillä miten mielii, rikkoo loput ja kyllästyttyään heittää menemään. Olen aina vaistomaisesti inhonnut aikuisten tapaa lainailla leimallisesti lasten omaisuutena tunnettuja sanoja ja ilmauksia puhuessaan aikuisten maailmaan kuuluvista asioista: napsia lasten kulttuurista palasia omiin hämäriin tarkoitusperiinsä. Aikuisten oikeesti -hokema on vielä sentään aika harmiton, mutta silti osa samaa ilmiötä. Niillä on jotain mitä meillä ei ole, joten sormi suuhun, jalkaterät sisäänpäin ja lässytys käyntiin. 

Aikuiset ovat epämiellyttävällä tavalla omineet itselleen seksuaalisiin merkityksiin pimpin (saati pimpsan) ja pepun ja herra ties vielä mitä. Lasten kehonosia merkitsevät sanat ovat menettäneet viattomuutensa, ja se on jotenkin likaista. Olen liian aikuinen, olen kuullut liikaa, tämä ei tunnu enää ollenkaan kivalta.

Joten olen puoliksi tiedostamattani siirtynyt jonkinlaiseen voimauttavaan vastaiskuun: positiiviseen haltuunottoon. Pyrin opettamaan lapsille maailman rehellisesti ja ilman aikuisten kaksoismerkityksiä. Puren hammasta ja sanon kysyttäessä mahdollisimman oikeat nimet kehonosille. Hylkään ne sanat, jotka eivät enää tunnu mukavilta käyttää, vaikka kuinka koko muu maailma hokisi peppua (se on pylly tai vaikka hanuri, pepusta tulee mieleen vain isojen tyttöjen puheet). (Tosin en tiedä raaskinko lakata käyttämästä mini-t:n imetysaikaista omaa sanaa nönnöt ja vaihtaa sitä vaikka rintoihin, koska nönnöt on niin ihana.)

Oikeastaan feministisellä ajattelulla on tässä enemmänkin käyttöä. Lasten on kehityksensä ja turvallisuutensakin vuoksi syytä tietää omasta ja toisenlaisista kehoista paljon, ja oikeaa tietoa ja oikeita sanoja. 

Ehkä kyse onkin pitkälti rehellisyydestä ja kunnioituksesta. Lasten sisäinen maailma ja kulttuuri ja kasvurauha ovat vakavasti otettavia asioita. Samalla tavalla kuin leikkikentälle ei kaivata nuorisojoukkoja pulloineen tilaa viemään, ei lasten maailmaa saa vallata ja sanoja väännellä pilalle.

Niin ja mistäkö koko keskustelu alkoi? Pikku t:n laulusta: "Pipellä pissataan, pyllyllä kakataan, pildellä ei tehä miit-tään."

Ei kommentteja: