Kestosuosikki, eli mikä hurahduttaa normaalin ihmisen vaippoihin

Hain taas postista lisää vaippoja. Niitä on kieltämättä puhtaan matemaattisesti ajatellen enemmän kuin tarpeeksi sisäiselle lapselleni. Mutta huutispaketti oli hyvin halpa ja kuosit kivoja. Ehkä näytän muutamalle sappisaippuaa, ompelukonetta ja nypynpoistajaa ja myyn eteenpäin.

Olen miettinyt tässä viime aikoina, että kestovaippojen käyttäjät voivat painottaa kestoilua eri tavoin, ja joko tehdä siitä harrastuksen ja kotivanhemman järjissään pitävän älyllisen haasteen tai olla tekemättä. Kestoilussa on nimittäin erinomaisen paljon hyviä puolia. Esimerkiksi ekologisuuden voi viedä todella pitkälle käyttämällä kierrätettyjä harsoja, pyyhkeistä ja hupparinraadoista ommeltuja lisäimuja ja niiden päällä eristeenä puretuista villapuseroista neulottuja villahousuja (ja tietenkin harjoittamalla vessahätäviestintää). Tämä tulee myös erittäin halvaksi, jos rahaa on vähän. Toinen tapa olla ekologinen ja samalla päästä hyvin halvalla (ja/tai tuntea vähän vaikeasti määriteltävää, mutta suurta tyydytystä) on kelpuuttaa sellaiset kirppareilla pyörivät vaipat, joita muut eivät huoli, kuten takavuosien äitiyspakkaus- Imse Vimset.

Jos pitää vakuuttaa insinööripuoliso tai ulkopuolinen lapsenhoitaja vaippojen helppoudesta, kannattaa hankkia vain yhdenlaisia vaippoja (kunhan ensin vakuuttuu siitä, että malli sopii omalle lapselle), niin kuin vaikka nauhavaippoja ja niiden päälle puettavia, säädettäviä one size -kuoria kerralla helvetisti ja käyttää niitä lapsella koko vaippaiän loppuun. Tämä vaihtoehto on myös niille, joille vaipat ovat erite-esteitä eivätkä yhtään enempää. En kyllä hirveästi tunne näitä tyyppejä, mutta uskon että jossain he ovat. Eivät sitten ehkä niillä vaippakeskustelufoorumeilla. Toisaalta juuri heiltä voi saada vanhoja vaippoja jopa ilmaiseksi, koska hei, kuka muka jaksaa mennä jonnekin Fäsbän "Kestovaipat ja kantovälineet kiertoon" -ryhmään?

Sitten jos rahaa on enemmän, mutta enemmänkin oma motivaation puute huolestuttaa, voi repäistä ja hemmotella itseään ostamalla kaikkein kauneimmat ja helpoimmat ja pisimmälle kehitellyt all-in-one-vaipat, joita markkinoilla on. Niiden hinta on korkea käytettynäkin, mutta eivätpä jää nurkkiin pyörimään lopuksi, koska suositut ja muodikkaat superhuippumerkit kyllä viedään käsistä netissä.

Innokas ompelija hankkii kankaat vaikka kalliina ja uusina, kunhan saa itse päättää ja suunnitella ja muokata lopputuloksen just eikä melkein sellaiseksi kuin lapsen keholle ja omalle maulle sopii. Kehnompikin ompelija saa sentään aikaiseksi rähjäisistä froteepyyhkeistä imuja.

Minulle vaippojen tärkein ominaisuus on ekologisuus. Olen valmis näkemään vaivaa, turhautumaan ja sietämään kaikenlaista pientä kiusaa ja ylimääräistä rahanmenoakin ekoilun vuoksi. Tämä on siis valintakysymys. Siksi kestoilun hyvät puolet, joista vanhempi saa nauttia, tulevat minulle ikään kuin bonuksena. 

Esimerkiksi kertakäyttövaippojen kantamiselle kaupasta kotiin ja kotoa roskiin en yleensä uhraa ajatustakaan, mutta käsittääkseni siinä on aikamoinen homma, enkä minä koskaan vie roskia jos voin olla viemättä. Kestovaipat säästävät tältä, eivätkä ne lopu kesken (ajatus siitä, että kaikki kymmenet söpöydet olisivat yhtä aikaa pesussa on melko teoreettinen...). Kolmen vuoden kestoilukokemuksella olen jo aika hyvä tekemään löytöjä, siis tietämään, milloin kannattaa ostaa kirpparilla vastaan tuleva vaippayksilö, vaikka taloudessa ei edes sillä hetkellä olisi ketään alleenlaskijaa. Tunnistan hyvät merkit, tiedän jotain materiaaleistakin ja olen perillä hintatasosta. Tiedän millaisista kuoseista pidän, ja tiedän myös sen, että kauniit värit ja kuviot ovat minulle yksi suurimmista palkinnoista, joita pyykkikorin ammoniakinkatkun nuuhkimisesta vastapainoksi saa.  (Kertiksetkin muuten, yllätys yllätys teille jotka ette asu vauvaperheessä, haisevat ja monen mielestä vielä pahemmalta kuin kestot. Lisäksi ne ovat susirumia. Miksi kukaan valokuvaa söpöä palleroista lastaan muovikääreeseen puettuna?) 

Koska kirpputorit ja erityisesti niiden lastenosastot ovat minulle arvovalinnan lisäksi suoranainen harrastus, kokeilen lapsilleni, lähinnä omaksi ilokseni, monenlaisia vaippamerkkejä ja -malleja täydellistä pomminvarmuutta etsien. Välillä tulee tehdyksi virheostoksia tai vain hankituksi iankaikkisen tylsänvärisiä vaippoja, joihin kyllästyy pian. Olenkin varustanut useita perheitä aika kätevillä aloittelijan paketeilla (ja tietenkin valtaisalla käännytys-, tuputus- ja informaatiomäärällä!) ja lahjoittanut, lainannut tai myynyt kymmeniä vaippoja pois niiden välttämättä edes käymättä oman lapsen päällä. Itsekin taisimme aloittaa juuri näin - iäkkäillä valkoisilla pastellinallekuvioisilla lainavaipoilla, joilla pääsi hienosti alkuun. Sitten saattoi ristiäislahjaksi pyytää tilalle silmäkarkki-retroraitakirahvivaippoja, kun oli jo jonkinlainen käsitys asiasta, pahimmat virheet oli tehty ja kaikkein pienimmät newborn-kokoiset jäivät pois käytöstä lapsen kasvettua niistä ulos.

Syitä siihen, että jotkut todella, todella hurahtavat vaippoihin enemmän kuin yhdenkään lapsen tai luonnon takia tarvitsisi, on useita. Hurahtajat ovat tavallisesti kotiäitejä, joilla on paljon käyttämätöntä älyllistä kapasiteettia ja kauneudenkaipuuta arjen eritemyllyssä. Ehkä heillä on myös muuten taipumusta hurahtaa materiaalisiin tai ei-materiaalisiin asioihin ja jäädä niistä riippuvaiseksi, ja vaipat ovat kuitenkin pitkälti, no, shoppailua. (Jotain uutta ja jännittävää on aina kulman takana!) Lisäksi ne ovat ekologisia, joten niiden hankkiminen on kuitenkin varsin harmitonta ja sallittua. Kestovaippojen käytöllä ylipäätään voi herättää huomiota ja todistella hyvää äitiyttään, jos sellaiselle olisi tarvetta, ja kenelläpä ei olisi? Tietysti vaippakirpputoreilla ja hippiyhteisöissä pyöriminen on myös sosiaalista toimintaa. 

Nämä kaikki pätevät minuun, ja lisäksi on vielä yksi asia, jonka olen vasta keksinyt: kestovaipat ovat kuin vauvat itse. Pieniä, syötävän söpösiä-lutusia pehmeitä palleroita, jotka tuoksuvat enemmän tai vähemmän miedosti määrittelemättömältä suloiselta vauvanhajulta. Kuka nyt niitä voisi vastustaa?