Lumenpudottaja. Siinä sana, joka ei enää koskaan, tai no, moneen viikkoon ainakaan, tule pääsemään mediassa ja ihmisten huulilla keräämiensä merkitysten painolastista. Se on jo enemmän kuin tsoukki, mutta vähemmän kuin uuniperuna, aivan kuin kuuluisin kantajansakin, espoolainen Ville Syväniemi, 25-vuotias kausiduunari, jonka suurimpiin saavutuksiin kuuluvat kitarakokoelma, kaksi vaimoa (entinen ja nykyinen) ja kaksi varsin lyhyellä aikavälillä syntynyttä taaperoikäistä lasta (kuin myös).
Tämä internet-kuuluisuus tuli suomalaisten tietoisuuteen viimeistään siinä vaiheessa, kun Helsingin Sanomat teki 18.1.2011 hänestä neljän palstan levyisen jutun, mutta jo ennen sitä monet olivat tienneet hänen keksineen myydä koko omaisuutensa Huuto.netissä ja muuttaa palmun alle Thaimaahan. Netti-Hesarin keskusteluissa miehen rohkeaa elämänmuutosta ihailtiin ja kadehdittiin, ja itse jutussakin oli vahvan myönteinen sävy.
Ohimennen kyllä mainittiin kepeästi pikkuvaimon ”ottaneen pultit tempauksesta”, mistä ”tuli pieni sota”, jonka seurauksena mies joutui vitsikkäästi ”nukkumaan autossa”, sillä ”kotiin ei ollut asiaa”. Perheenpää oli nimittäin jättänyt kysäisemättä vaimonsa mielipidettä. Joku kutsuisi tuota taloudelliseksi väkivallaksi.
Mutta ei hätää! Lumenpudottaja uskoo, että asiat järjestyvät ja matkaan kyllä päästään yhdessä – kuka nyt ottaisi todesta vaimon suuttumisia? Ainahan ne naiset suuttuvat ja sitten leppyvät taas. Yhdellä maininnalla lehtijuttu sivuuttaa myös Syväniemen kolmivuotiaan, ilmeisesti äitinsä kanssa asuvan lapsen edellisestä parisuhteesta – hänen paikkansa on Suomessa. Taisivat jäädä nyt joka toiset viikonloput väliin. Sano hei hei isille!
Jännittävää olisi tietää, mistä tämän Villen huutokaupattava omaisuus – jota todellakin johdonmukaisesti kutsutaan hänen omaisuudekseen – on lähtöisin. Jutussa mainitaan öljymaalauksia, auto ja asunto (joka ei ilmeisesti kuitenkaan kuulu kauppaan, kyse on siis vain irtaimistosta). 25-vuotiaalla lumenpudottajalla? Mukava sentään, ettei hän tunnu kovin kiintyneeltä materiaan, kun se on helppo Hesarin mainitsemalla viiden minuutin harkinta-ajalla myydä. Miltä mahtaa vaimosta ja 1-vuotiaan äidistä tuntua taulujen menettäminen, entä hoitopöydän? Kuuluvatkohan kuukautissuojat, valokuvat ja päiväkirjat vaatteisiin (otetaan mukaan) vai miehen omaisuuteen (myydään pois)?
Vanhemmat olivat sentään käskeneet panna jäitä hattuun. Taitavat tuntea poikansa, sillä Helsingin Sanomien pari päivää myöhemmin julkaistussa jutussa kerrottiin Syväniemellä olevan täysin yllätyksenä ulosottoon menneitä pikavippi- ja vahingonkorvausvelkoja. En halua lähteä arvailemaan mitään, mutta sanonpahan vain, että isäni kutsuu tätä miestyyppiä Jani-Pettereiksi.
Mikä tässä epärealistisessa, vastuuttomassa ja äärimmäisen itsekkäässä tekosessa sitten eniten vanhaa feministiä suututtaa? Tietenkin Helsingin Sanomien huoleton ja typeryyttä ihannoiva asenne. Kyllä sinne netti-Hesarinkin kommenttilaatikkoon alkoi alkuinnostuksen jälkeen ilmestyä kirjoituksia, joissa ihmeteltiin, miten helposti sekä Syväniemi itse että Hesari unohtavat läheiset heti, kun lumenpudotus alkaa tammikuun alussa tuntua ikävältä.
Sukulaiset ja ystävät nyt ehkä vielä selviävät kokonaisen perheen katoamisesta ”lomailemaan”, jonka jälkeen ”on tarkoitus hankkia töitä”, mutta lumenpudottajalla nyt kuitenkin sattuu olemaan kaksi lasta ja näillä äidit, joista toinen joutuu muuttamaan miehensä oikkujen perässä, toinen jäämään lapsineen vaille isää. Meille muille espoolaismiehen keskenkasvuisuus on vain tämän hetken vitsi päivän mediavirrassa. Näitä naisia se tuskin naurattaa.
Ps. Lähetin tämän Tulvaan, mutta aihetta pidettiin "liian hetkessä kiinni olevana" ja kehotettiin kääntymään Hesarin mielipidepalstan puoleen. Mutta 1. en viitsi alkaa haastaa riitaa valtamediassa ja 2. jo tänä aikana aihe on hieman ehtinyt vanhentua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti