27.3.2008 (osa)
Muistan oppineeni suomen kielen laitoksen Johdatusta kielentutkimukseen -kurssilla mielenkiintoisen seikan: monissa kielissä minua merkitsevä sana sisältää sisäänpäin kääntyneitä äänteitä, joissa artikulaatioelimistö, lähinnä huulet ja kieli, ikään kuin osoittavat ihmistä itseään (kuten m) - tästä esimerkkinä tuntemieni kielten sanat minä, mig, me, moi, ma - ja sinua (tai teitä) merkitsevä sana sisältää vastaavasti äänteitä, joita muodostettaessa huulet ja kieli osoittavat itsestä poispäin (te, du, you, tu, sa). Mieleeni johtui, että miestä merkitsevä sana - mies, man, man, homme, mees - sisältää tuntemissani kielissä myös sisäänpäin kääntynyttä m-äännettä toisin kuin naista merkitsevä sana (nainen, kvinna, woman, femme, naine). Onko tässä analogiassa jonkinlaista todellisuuspohjaa? Pelottavaa, ja toisaalta hyvin järkeenkäypää tässä tuntemassamme maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti