11.4.2008
Pirjoliisa Laurénin Me-lehdessä julkaistu juttu Irti korkkiruuvipuheesta on ikävää luettavaa. Tekstissä kerrotaan tyypillisistä naisellisista ja miehisistä kommunikaatiotavoista vahvasti arvottaen. Kirjoittaja maalailee silmiemme eteen parisuhteen, jossa nainen käyttäytyy kuin lapsi, kommunikoi väärin ja huonosti ja sitten kiukuttelee, kun ei tule ymmärretyksi. Pari kertaa muistetaan mainita, ettei epäsuora korkkiruuvipuhe ole vain naisten tapa, mutta selväksi tehdään, ketkä sitä eniten harjoittavat ja kenen on suurin syy. Itse asiassa tällaiset pienet nimelliset välikommentit tuntuvat jälkeenpäin lisätyiltä - oikolukijanko tekemiä? Kaikesta näkee, etteivät miehet korkkiruuvimaisen kiemuraisina kommunikoijina ole päällimmäisenä kirjoittajan mielessä.
Uskomatonta tekstiä, naiselta. Kirjoittaja antaa pokkana ymmärtää, että 1. sukupuolten välisiä eroja kommunikointitavoissa on olemassa (selvä, tämän voin sulattaa, koska hän ei kerro, ovatko erot synnynnäisiä vai opittuja) ja 2. että naisten tapa on väärä. Tekstissä käytetään seitsemästi sanaa “oikeasti” kuin todistelemassa, että vaikka naisten tapa kenties on olemassa, se ei ole oikea. Oikeasti kaikkien pitää toimia miesten tavalla. Koko juttu on rasittavaa olemuksellistamista: Naisellinen tapa on lapsellinen eikä kuulu hyvään parisuhteeseen. Mies on aikuinen, joka yrittää selvitä lapsinaisen kanssa. Hohhoijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti