Päivän ihku ja ähky

Nyt kuulkaas olen oikeasti löytänyt ihan uuden tason siitä kuinka makeaa pulla voi olla, mummu kääntyisi haudassaan jos tietäisi. T halusi tarjota minulle säädyttömän kalliin kanelipullan Arskalla, sen nimi oli Spinny (A Real American Cinnamon Roll). Maku oli tavallaan ihan hyvä ei-itsetehty peruspulla, siis hiivaa ja kanelia lähinnä, mutta AI VITSIN MARJAT MITEN SIINÄ OLI SITÄ SOKERIA. Mukaan saatiin pikku muovipurkillinen jonkinlaista kuorrutetta, joka arvioni mukaan sisälsi tomusokeria ja jotain maitotuotetta ja ehkä kananmunaa, no siis sellainen paksu, makea kuorrute (minkä lisäksi pulla piti syödä oikeaoppisesti pahviaskista kertisveitsellä ja -haarukalla). En ole elämäni päivänä syönyt yhtä makeaa leivonnaista (ja minä olen syönyt marenkeja), itse asiassa nauroin alusta loppuun silkasta järkytyksestä. Ja vielä jälkeenpäinkin. Kolme euroa 20 senttiä siitä hyvästä, että joku tulee ja kumauttaa sokerisäkillä päähän. Hienona naisena en nyt puutu lainkaan ruoansulatukseni tilaan loppupäivänä. Myöhemmin ei ole ollut pienintäkään makeannälkää, ja se on siis jotain se. T oli kaiken lisäksi syönyt yhden Spinnyn jo eilen (vai toissapäivänäkö), ja olisitte nähneet miten sen silmät loistivat. Itse uskon löytäneeni rajani. Ei vain mene toista ainakaan... tällä viikolla.

Siis oikeasti, miten niin pieneen pullaan voi mahtua niin tuhottomasti sitä sokeria? Ehkä ne käyttivät fruktoosia, se on makeampaa kuin normisokeri. Paitsi että ei, kyllä nimittäin tunsin miten verensokeri oikein hätkähti ensimmäisen haukkauksen kohdalla. (Sen jälkeen se etsi itselleen hyppykepin.)